Kuvat erityislapsen arjessa – osa 2.


Nyt on sunnuntai, ja uusi viikko on pian starttaamassa. Kolme lasta, 5 perheenjäsentä ja arjen tapahtumia. Kenellä on huomenna jalkapallopeli? Millä kyydillä sinne mennään? Onko lapsilla kokeita, hammaslääkäreitä? Minä päivänä on harrastukset? Täytyykin laittaa pyykkikone laulamaan viikonlopun tapahtumien jäljiltä. Mies lähtee huomenna Tampereelle. Iltapalalle, ja Wilman kautta pakkaamaan reput. Kahdella lapsista on liikuntaa, siihen täytyy olla omat välineensä. Mihis kouluun minä muuten itse olin huomenna menossa? (työpiste vaihtuu joka viikko). Eli meidän arki on täynnä muistettavaa, muutoksia ja muutoksiin reagoimista. Mitä keinoa käytät itse arjessa: Laitatko asiat puhelimen kalenteriin, käytätkö paperista versiota vai toimitko muistin varassa? On se itsekin myönnettävä: Meidän arki on nykyisellään tapahtumaa ja menoa pullollaan, melkeinpä halusitpa tai et? Mutta: Lapsikin voi kokea stressiä, jos hän ei tiedä tai ymmärrä mitä tapahtuu. Ja erityislapsena hänellä ei aina ole keinoa tai taitoa kysyä asiasta?

Arki ja kuvat. Jatkan tästä aiheesta. Osa 2: Miksi kuvia kannattaa käyttää, miten saadaan lapselle näkyväksi se mitä tulee tapahtumaan? Helpotetaan siirtymiä, juuttumista, raivareita. Autetaan rauhoittumaan meneillä olevaan tapahtumaan, jeesataan aistisäätelyhäiriöistä lasta. Tuetaan leikkiin osallistumista ja tunteiden ilmaisua. Kuvat eivät ole vain kommunikaation väline. Toimintaterapeutille ne ovat keino saada arjen taitoja, toiminnanohjausta ja osallistumista haltuun.

Mitä teit viikonloppuna?

Ihmiset käyttävät luonnostaan eleitä ja ilmeitä kerronnan tueksi. Jos lapselle on kielellisten haasteiden lisäksi kehonhahmotuksen vaikeutta (dyspraksiaa), näiden motorinen tuotto ja käyttö on rajoittunutta. Eli kuva avuksi arkeen. Asioista kertominen on aamupiireissä tai maanantaina kouluissa helpottuu ja lapsi saa osallistuttua yhteiseen keskusteluun. Kuva on näin kertomisen tukena, auttaa kertomaan menneestä. Voiko lapsi piirtää itse sen, mitä on tehnyt? Muistakaamme: Osallistumisen ja oman ilmaisun tärkeys.

Kuvat ja säännöt

Löytyykö teiltä päiväkodin / kodin / koulun säännöt kuvina? Kun olette tehneet säännöt yhdessä, lisäätte kuvan tukemaan säännön muistamista, niin lasta on helppo ohjata käyttäytymisessä kohti tavoiteltavaa toimintaa. Kannusta positiivisen ja onnistumisen kautta. Ohjaa lasta säännöissä siihen, mitä haluat hänen tekevän. Säännön ”Ei juosta” voi helposti kääntää kuvaksi ”Kävele” ja muistuttaa siitä kuvan ja sanallisen ohjeen avulla tilanteissa. ADHD-lapselle nopeasti positiivista kannustusta, kun asia onnistuu hetkenkin aikaa. Hyvin tehty, jatketaan harjoittelua.

Menikö överiksi?

Kuvan tarkoitus on myös pysäyttää arjen tilanteissa. Jos tilannetta ei ehdi pysäyttää ja homma menee ns. yli, niin kokeile rauhoittumisen jälkeen pikapiirtämistä.  Kuva rauhoittaa tilannetta purkaessa puhetta ja auttaa ymmärtämään tapahtumia. Kuva helpottaa ilmaisemaan tunnetta ja kehittää tunnesäätelyä.  Tunnesäätelyä tukee visuaalisesti myös Zones of regulation- menetelmä, joka auttaa lisäämään tunnesanastoa ja tukemaan itsesäätelyä. Tähän menetelmään yhdistyy siis myös kuva. Ja kuvan avulla opetellaan tunnesanastoa ja etsitään arjen työkaluja.

Viikkokalenteri

Käytättekö viikkokalenteria? Kuvalla voidaan ennakoida viikon tapahtumia, jolloin annetaan tarvittaessa aikaa sopeutua tulevaan. Helpottaako lasta, jos tulevan viikon terapiat, käynnit, harrastus on merkattu näkyväksi? Jos lapsi toistuvasti kysyy ”Milloin?” – koita kuvaa.  Kuva auttaa pitämään asiat mielessä. Kuva tuo arkeen auditiiviseen viestintään lisäksi visuaalisen aistikanavan.

Kuva helpottaa lasta kiinnittämään tarkkaavuutta yhteiseen asiaan, kehittää toiminnanohjausta ja omatoimisuustaitojen kehitystä. Tästä seuraavassa osassa. Nyt on ensi viikon tapahtumat jäsennetty omaan almanakkaan. Helpottaa ja rauhoittaa myös omia ajatuksia äitinä.

t: Marika


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *