Toimintaterapeutti, psykologian tohtori Jean Ayresin kehittämä, ja sittemmin paljon tutkittu sensorisen integraation (aistitiedon käsittely) teoria sai alkunsa alun perin hänen työstään 1960-luvulla oppimisvaikeuksista kärsivien lasten parissa. Ayres teki usean vuosikymmenen aikana laajaa tutkimustyötä lasten kehitys- ja oppimishäiriöiden yhteydestä aivojen toimintaan. Hän tutki vuosikymmenten ajan sensorisen informaation hermostollisen prosessoinnin merkitystä oppimiseen sekä lapsen käyttäytymiseen. Hänen jo vuosikymmeniä sitten kehittämät hypoteesit pitävät edelleen paikkaansa, ja niitä saadaan nykyään todennettua aivotieteiden yhä kehittyessä.
Ayres määritteli 1989 sensorisen integraation ”hermostolliseksi prosessiksi, joka jäsentää kehosta ja ympäristöstä tulevaa aistitietoa ja siten mahdollistaa kehon tarkoituksenmukaisen käytön ympäristössä”. Hän keskittyi teoriassa erityisesti tasapaino- ja liikeaistijärjestelmästä (vestibulaarinen), lihaksista ja nivelistä tulevaan aistitietoon (prorioseptivinen järjestelmä) sekä toi esille laajan tuntoaistijärjestelmän (taktiilinen järjestelmä) vaikutusta lapsen kehitykseen ja taitojen kehittymiseen. Näiden järjestelmien lisäksi kuulo- ja näköaistilla on erityinen muihin aisteihin läheisesti liittyvä merkitys kehitykselle jo sikiövaiheessa. (Bundy & Lane 2020).
Sensorinen integraatio terminä voi tarkoittaa kolmea eri asiaa. Sensorinen integraatio tarkoittaa keskushermostossa tapahtuvaa neurofysiologista prosessia, jossa aivot ja keho käsittelevät aistitietoa. Yli 60 vuoden ajan tutkittu sensorisen integraation teoria pohjautuu neurokognitiivisiin teoreettisiin hypoteeseihin. Se on tieteellinen teoria sekä käytännön työtä ohjaava terapiamenetelmä. Kuntoutuksessa termi Sensorinen Integraatio viittaa aina tohtori A. Jean Ayresin työhön pohjautuvaan teoriaan. ASI®-terapia (Ayres Sensory Integration) on suojattu sekä rekisteröity tuotemerkki. Kun kuntoutuksessa puhutaan sensorisen integraation käsitteestä, sillä ei koskaan tarkoiteta samaa kuin neurobiologiassa, jossa käsite viittaa solutason toimintaan. (Schaaf & Mailloux 2015).
Ayresin teorian mukaan: Lapsi vahvistaa aistimusten käsittelyä tarkoituksenmukaisen toiminnan kautta, mikä vahvistaa edelleen tarkoituksenmukaista toimintaa, jonka me arjessa näemme taitojen kasvuna. Lapsesta on hauskaa ja kivaa osallistua kotona arjen puuhiin matkimalla vanhempiaan, ja hän saa mielihyvän kokemuksia tekemisestään. Sensorisen integraation prosessi on automaattinen ja toimii sisäisen luontaisen motivaation ohjaamana, silloin kun se toimii. Lapsen ympärillä olevien ihmisten positiivinen palaute ja onnistumisen kokemukset viitoittavat tämän kehitysaskeleen voittokulkua. Ayresin Sensorisen Integraation terapiassa (ASI®) nämä seikat (sisäinen motivaatio, tarkoituksenmukainen toiminta, juuri sopivalla haasteen tasolla toimiminen) sekä se, että sensorinen integraatio on kehityksellinen prosessi ovat osa teorian ja terapian ydintä. Keskushermoston plastisiteetti (prosessi jossa aivojen rakenteellinen toiminta muuttuu uusien kokemusten kautta) mahdollistaa kuntoutumisen. Ayresin luomat sensorisen integraation peruskäsitteet saavat edelleen tiedon lisääntyessä neurotieteilijöiden keskuudessa arvostusta osakseen. Ympäristö ja aistikokemukset muokkaavat hermoston toimintaa ja sen myötä ihmisen käyttäytymistä. (Schaaf & Mailloux 2015)
Meillä on näköaistin, kuuloaistin, haju- ja makuaistin sekä tuntoaistin lisäksi aistijärjestelmiä joista emme itse ole aina välttämättä tietoisia. Sisäkorvassa sijaitseva tasapaino- ja liikeaistijärjestelmä (vestibulaarinen) sekä lihaksista ja nivelistä tuleva aistijärjestelmä (proprioseptiivinen) luovat yhdessä muiden aistien lapsen kehitykseen pohjan, johon kaikki muut taidot sekä vuorovaikutus lähtevät rakentumaan. Proprioseptiivinen aistijärjestelmä kertoo meille lihasten, jänteiden ja nivelten välittämän aistitiedon kautta missä asennossa olemme. Viskeraalisen aistijärjestelmän kautta saamme tietoa kehon tilasta, nälästä tai milloin on wc-hätä. Aistijärjestelmät toimivat yhdessä, ja yhdistettynä laajaan tuntoaistijärjestelmään luovat yhdessä lapselle perustan kehonhahmotukselle, kehonpuolten yhteistyölle, silmä-käsi koordinaatiolle, näönvaraiselle hahmottamiselle sekä kyvyn sitoutua tarkoituksenmukaiseen kehittävään toimintaan. (Schaaf & Mailloux 2015).
Sensorisen integraation ongelmat
Sensorisen integraation ongelmat johtuvat kehosta ja ympäristöstä tulevan aistitiedon heikosta muokkautumisesta sekä integroitumisesta. Kun aistitieto alkaa kuormittaa tai se vääristyy, näemme arjessa tukea tarvitsevan lapsen. Kyky säädellä käyttäytymistä näyttää olevan kytköksissä kykyyn integroida kehon ulkopuolelta tulevaa aistitietoa. Aistisäätelyssä olevat ongelmat vaikuttavat sosiaaliseen vuorovaikutukseen, se on kytköksissä limbiseen (tunteita ohjaavaan) järjestelmään ja vireyttä säätelevään (formatio reticularis) järjestelmään. Näillä järjestelmillä on suora yhteys käyttäytymisen säätelyyn. Lapsen itsesäätelyn näkökulmasta sillä on suuri merkitys arjessa ja sen sujumisessa. (Case-Smith ym. 2020). Lapsen ongelmat alkavat arjessa usein kasaantua ja vaikuttaa koko perheen dynamiikkaan, joten asiantuntija-apua kannattaa hakea varhain. Lapsen voi olla vaikeaa esim:
- Keksiä uudenlaisia leikkejä. Leikki on toistavaa (praksian ongelmat), hän voi leikkiä mieluusti vain paikoillaan ja samoja leikkejä yhä uudelleen.
- Käsitellä leluja ja välineitä. ”Voimaa on liian vähän” tai toisena ääripäänä lelut menevät herkästi rikki. Voimansäätely on vaikeaa ja hän ei saa nostettua housuja itse ylös, tai käyttää liikaa voimaa sosiaalisissa tilanteissa.
- Osallistua ruokailuun. Hän laittaa suun täyteen ruokaa (aliherkkä reagointi tunnonvaraisiin ärsykkeisiin), ruokailu voi olla suttaavaa tai siinä voi olla valikoivuutta (suun alueen motoriset haasteet). Lapsi syö tietynlaisia ruokia rajoitetusti (yliherkkä reagointi tunnonvaraisiin ärsykkeisiin), ja energiansaanti alkaa muun lisäksi kärsiä. Hän voi ulkoilutilanteissa syödä kiviä, pureskella keppejä ja muuta ikään sopimatonta (aliherkkä reagointi tunnonvaraisiin ärsykkeisiin).
- Suoritua päivittäistoimista. Asennonhallinta voi olla vaikeaa pukiessa, päiväkodin penkkihetkillä tai oppitunneilla. Siirtymätilanteet vievät aikaa, koska lapsi asettelee sukkalukkoja tai hänen on vaikea oppia tekemään lenkkareihin rusettia. Lapsi voi olla myös hyvin huoleton, ja ei huomaa jos vaatteet roikkuvat, ne menevät väärinpäin tai ovat märät. Hänen on vaikea oppia kuivaksi, ja hän käyttää vaippaa pitkään. Jotkut tilat voivat pelottaa lasta huomattavasti.
- Osallistua ryhmätoimintoihin ja toimia vuorovaikutuksessa tilanteen vaatimalla tavalla. Saksien käyttö voi olla ikätovererihin nähden kömpelöä, ja hän ei pidä askartelusta (taustalla voi olla kehonpuolten yhteistyön ongelmaa). Hän vaihtaa kynätehtävissä kättä, ja kätisyys ei lähde kehittymään. Hänellä on haasteita liikuntatilanteissa, ja hän ei motivoidu polkemaan ulkotilanteissa polkumopolla tai halua opetella hiihtämistä tai luistelua motoriikassa olevien haasteiden vuoksi. Hän voi jättäytyä usein erilleen muista. Lapsen ympärillä olevat aikuiset voivat huolestua, kun toiminnat eivät tuota iloa.
- Keskittyä. Lapsi ärsyyntyy helposti pienistäkin ärsykkeistä, ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan. Hän kiihtyy nollasta sataan etenkin iltapäivisin, ja rauhoittuminen on vaikeaa. Lapsen voi olla vaikea rauhoittua uneen tai pysyä unessa.
- Käsitellä tiettyjä materiaaleja. Hän ei ehkä välitä askartelusta, askarteluhileestä tai ei viihdy hiekkalaatikolla. Hän on tarkka siitä, jos paita kastuu tai hän huomioi tuoksut.
- Olla törmäilemättä. Hän rakastaa törmäillä muihin, oviin tai seiniin. Hän hyppii sohvalta alas, kaivautua patjojen alle, ja haluaa painia rajuilla otteilla kavereiden kanssa. Toisten lasten nopeat liikkeet voivat pelottaa myös toisia lapsia, ja he vetäytyvät rauhallisempaan tilaan leikkimään.
Koulussa vaatimusten ja vaatimustason kasvaessa oppilaan on yhä vaikeampaa selviytyä koulupäivistä. Lue lisää opettajalle suunnatusta Sity:n oppaasta
Julkaisut - SityLaajempi yhteistyö eri tahojen ja ammattilaisten sekä SI-terapeutin kesken tuo yhteisen ymmärryksen lapsen tilanteesta, ja antaa vanhemmille tietoa miksi lapsi toimii niin kuin toimii. Kun lapsen toimintakyvyn ongelma on TARKKAAN ARVIOITU, tunnistettu, arvioitu ja määritelty, voidaan myös tukitoimia alkaa kohdentaa oikein ja vaikuttavalla tavalla. Aina täytyy muistaa, että taustalla voi olla jokin muu asia kuin ongelma aistitiedon käsittelyssä!
Lähteinä käytetty:
Bundy, A., & Lane, S. J. (2020). Sensory Integration, Theory and Practice (3rd ed.). Philadelphia: F.A. Davis.
Schaaf, Roseann C. – Mailloux, Z. 2015. Clinician's guide for implementing ayres sensory integration: promoting participation for children with autism. Bethesda, MD:American Occupational Therapy Association
Tutustu Palveluihin
