TOIMINNANOHJAUS                

Hyvä blogihan on vissiin tunnetusti lyhyt. Tämä seuraava kirjoitus toiminnanohjauksesta on aiheena niin laaja, että sitä oli mahdotonta pitää lyhyenä. Eli tästä tuli varmaan 5 sivua! En halunnut asiaa pilkkoa, koska niin monta asiaa vaikuttaa toisiinsa ja haluan että saat aiheesta käsityksen kokonaisuutena. Pyydän siis, että koska käytin tämän kirjoittamiseen hyvän määrän vapaa-aikaa, varaat myös sen lukemiseen rauhallisen, arjeltasi sopivan hetken… ja sitä aikaa. Aloitetaan:

Toiminnanohjaus on käsitteenä monimuotoinen, ja määritelmiä on useita. Lapsen kohdalla toiminnanohjauksella tarkoitetaan kykyä selviytyä kasvattajan asettamista arkisista tehtävistä eri tilanteissa. Toiminnanohjaukseen kuuluvat muun muassa kyky jäsentää tilanteita, tehdä suunnitelmia, toimia niiden mukaisesti, sekä kyky ehkäistä häiritseviä impulsseja. Kun toiminnanohjaus toimi, se näkyy kykynä säädellä ja jäsentää omaa toimintaa kulloisenkin tilanteen edellyttämällä tavalla. Lapsi kykenee esim. pukemaan vaatteet alusta loppuun aamulla.

Toiminnanohjauksen kehittyminen on pitkä prosessi. Toiminnanohjauksen kehityksen huippu on noin 3-6 ikävuoden välillä, jolloin myös kielen kehitys on nopeaa. Lapsen aivoissa kehittyvät ensin niin sanotut alemmat aivoalueet, joita tarvitaan ihmislajin selviytymiseen. Tällöin ihminen toimii monesti refleksiensä varassa. Sen sijaan aivojen korkeammat toiminnot kuten ajattelu ja tunteiden säätely, vaativat harkintakykyä. Näiden alueiden kehitys (etuotsalohkossa) etenee hitaasti ja ovat ”valmiit” vasta varhaisessa aikuisuudessa.

MITEN SE KEHITTYY?

Toiminnanohjaus perustuu vahvasti kieleen ja vuorovaikutukseen. Vanhemmat tukevat toiminnanohjauksen kehitystä ohjaamalla itse ääneen aktiivisesti lapsen toimintaa. Pienelle vauvallekin puhumme luonnostaan. Olisi melkein outoa, jos emme luonnostaan lepertelisi vauvalle: ”Mennään vaihtamaan vaippa. Otetaan ensin sukat pois…Mutta oi, mitkä pikkuiset varpaat täältä löytyikään”. Ja sitten niitä varpaita puhallettaisiin, niitä suukoteltaisiin ja niiden söpöyttä pidettäisiin pieniä ihmeinä. Sitä se onkin, ja asiaa on hyvä julistaa ääneen. Otettaisiin vauvan kanssa katsekontaktia ja luriteltaisiin. Eli oltaisiin vuorovaikutuksessa.  

Kun lapsi on pieni, asioita täytyy suunnitella, tehdä ja puhua lapsen puolesta (esim. ohjata iltatoimien vaiheet), kunnes hän oppii vähitellen harjoittelun tuloksena tekemään asiat itse. Lapsi tarvitsee lähelle aikuista oman toimintansa ohjaamiseen. Jos vanhemmat kysyvät miten lasta voi arjessa auttaa, tämä on se lähtökohta. Kyse on kahden ihmisen välisestä vuorovaikutustilanteesta, jossa aikuinen antaa ohjeita ja lapsi toimii. Varhaislapsuudessa pieni lapsi tarvitsee vanhempaa myös keskittymiseensä: Toiminnat keskeytyvät ruokailussa, ja vanhempi ohjaa jatkamaan syömistä. Puheen on tarkoitus auttaa arkiaskareessa, ja puheen avulla lapsi pystyy esimerkiksi palauttamaan mieleensä mitä pitikään tehdä. Ja mitä tekee luonnostaan 4-v ikäinen lapsi: Puhuu taukoamatta mitä hän juuri sillä hetkellä tekee. Juttua riittää, mutta se on tärkeä vaihe! Ajatelkaas myös mitä leikissä tapahtuu: Lapsihan ”höpöttää” siinä kokoajan sitä, mitä tapahtuu. ”Tämä olis nyt se äiti.. nyt se äiti menis kauppaan jne jne.…”

Toiminnanohjauksen kehityksellä, kasvattajan positiivisella palautteella on merkittävä vaikutus lapsen arjen taitojen kehitykseen: Kykyyn toimia tavoitteellisesti eri asioissa (vien vaatteet pyykkikoriin) sekä osallistua rakentavasti sosiaalisiin tilanteisiin. Kasvattajan jatkuva kielteinen palaute ei auta lasta toimimaan oikein, koska lapsi ei silloin tiedä kuinka tulisi toimia. Sen sijaan olisi tärkeää keskittyä lapsen ohjaukseen rakentavalla tavalla. Kerro se, mitä haluaisit hänen tekevän. On eroa, sanotaanko: ”Vie lautanen tiskikoneeseen” vai ”Älä jätä lautasta pöydälle”. Älä pyydä (mentäisiinkö pesemään hampaat), vaan anna yksi ja selkeä ohje kerrallaan. ”Mennään pesemään hampaat”. Ei jossitella. Mitä vastaat ja miten jatkat, kun lapsi ilmoittaa ”Mennäänkö pesemään hampaat?”- kysymyksen jälkeen: Ei mennä.

TOIMINNANOHJAUKSEN HAASTEIDEN ILMENEMINEN ARJESSA

Lapsen taidot syödä itsenäisesti, pukea, käydä vessassa ovat kytköksissä normaalikehitykseen, motoristen ja sensoristen taitojen kehittymiseen. Normaalikehitykseen. Yksivuotias alkaa harjoitella vaatteiden riisumista, 2,5 v iässä lapset yleensä jo syövät itse jne. Taidot etenevät normaalikehityksen edetessä.

Toiminnanohjaus koostuu aloitteellisuudesta (kykyä käynnistää toiminta), käyttäytymisen ehkäisystä, suunnitelman vaihtamisesta ja itse suunnittelusta, organisointikyvystä, itsetarkkailusta, tunteiden säätelystä ja työmuistista.

Lapsen haasteet arjessa voivat ilmetä esim. aloitekyvyttömyytenä, alkuun pääsemisen vaikeutena, impulsiivisuutena. Lapsi toimii ajattelematta, tai hän ei osaa arvioida oman tekemisensä lopputulosta. Hänen on hankala toimia järjestelmällisesti ja hän kuormittuu laajojen tehtävien yhteydessä. Nämä lapset tarvitsevat usein ikätovereitaan enemmän aikuisen ohjausta arkitoimissa. Pukeminen on hidasta, tai se ei etene ilman aikuisen välitöntä läsnäoloa. Lapsella saattaa olla vaikeuksia hidastaa tahtia ja hän käy niin sanotusti ”ylikierroksilla”. Monesti haasteet ilmenevät siirtymätilanteissa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vaikeus lopettaa leikki ja siirtyä pukemaan. Lapsilla voi olla pulmia myös negatiivisten tunteiden hillitsemisessä, jolloin varsin pienet ärsykkeet aiheuttavat liian suuren reaktion. Arjessa lapsen on työlästä toimia joustavasti tilanteiden vaatimalla tavalla. Nämä ilmentyvät käyttäytymisessä.

Ongelmat näkyvät arjessa ehkä vahvimmillaan, kun tilanne poikkeaa rutiineista tai tilanne on strukturoimaton ja vaatii siksi aivan uutta suunnittelua ja valintojen tekoa. Alkaako se rajoittaa koko perhettä jo niin, että uusia paikkoja ja tapahtumia vältellään? Kyläily muuttuu kaaokseksi, ja kaikki itkee. Kirjastossa kiljutaan, ja kirjat ovat lattialla kassin sijaan? Oliko liian kärkäs esimerkki? Toivottavasti ei ole ihan näin. Mutta voi olla.

MUUTOS? PIENI ASKEL KERRALLAAN

Toimintaterapeuttina olen kiinnostunut toiminnanohjauksen vaikutuksesta lapsen arkitaitoihin. Miten lasta autetaan omatoimisuuteen arjessa? Mikä keino on sinulle vanhemmalle luonteva ja istuu arkeen? Isoa muutosta ei voi tehdä kerralla, vaan helpointa on koettaa yhtä sinulle sopivaa keinoa kerrallaan. Tukikeinojen tarkoitus ei ole sekoittaa lisää, vaan tuoda hiljalleen apua arkeen. Heh minulla itsellä on pieni pidempiaikainen painonpudotusprojekti. Kilot eivät valitettavasti tirise kuukaudessa. En ole kerralla aloittanut hillitöntä liikkumista ja armotonta kituliasta dieettiä, vaan muutan yhden pienen asian kerrallaan. Vaalean leivän sijasta syön kauraleipää. Illalla, jos tekee mieli mutustella jotain tv:n äärellä, syön ruiskuppeja tai porkkanoita. Riisikakkuihinkin tottuu.

Aivan samalla tavalla: Ohjaan työssä vanhempia miettimään, mikä on arjessa se haastavin ja toistuvin kohta, jossa tarvitaan tukea? Tee muutos ensin johonkin osaan siinä. Laajenna sitten muuhun, kun se yksi asia on ”hanskassa”. Pientä lasta tuetaan ympäristöön vaikuttamalla ja aikuisten sanallisella ohjauksella sekä esineiden / kuvien avulla. Vanhemmilla lapsilla pyritään vahvistamaan omia toiminnanohjaustaitoja. Apuna voidaan käyttää edelleen kuvia, ”munakelloja”, piirtämistä, kännykän listoja tai sanalistoja. Jos lapsi tykkää piirtämisestä, tehkää yhdessä sarjakuva jostain arkitoimesta. Nyt näen jo mielessäni sarjakuvan pyykinpesukoneen käytöstä, mutta ymmärrät mitä tarkoitan?

TOIMINNANOHJAUKSEN TUKIKEINOT ARKEEN

Nyt käyn läpi niitä tukikeinoja. Ja ei: Sinun ei ole vanhempana tarkoitus ladata näitä kaikkia kerralla omaan arkeen tämän jälkeen. Jokainen lapsi on yksilö ja perheen tilanne yksilöllinen. Lue rauhassa keinot läpi. Mieti haaste, jota haluaisit muuttaa teidän perheen arjessa. Mitä keinoa haluaisit koettaa? Mitä muutosta se toivottavasti tuo?

KEINO 1: PERUSTARPEISTA HUOLEHTIMINEN

Huolehdi lapsen perustarpeista. Nälkä, riittämätön uni ja väsymys korostavat vaikeuksia. Aikuisenakin muutamakin huonosti nukuttu yö näkyy totisesti meidän arjessa (unohtelut, ei saa aikaan asioita, ärtyisyys).  Olo on aikuisellakin järkyttävä, jopa pahoinvoiva.

Toimintaterapeuttina ohjaan puheterapeuttien pakeille, jos lapsella on haasteita syömisessä. Joko valikoivuuden tai motoristen haasteiden vuoksi. Uneen voimme vaikuttaa. Hyvä uni lähtee tasaisesta, järjestelmällisestä arjesta. Joten taas palataan siihen vanhemmat omaan kykyyn jäsentää oma arki. Hyvään uneen vaikuttaa nykyään pelikoneiden ja median käyttö. Hyvään uneen ja jaksamiseen liittyy vireystilan säätely ja esim.  painopeitto. Painopeitto auttaa nukahtamaan (ja sitä käytetään lapsen nukahtamisen ajan, sillä ei nukuta koko yötä), ja se vaikuttaa siis suoraan vireystilaan, keskittymiseen, toiminnanohjaukseen. Asiat ovat toisiinsa vaikuttavia tapahtumien ketjuja erityislapsen ja vanhemman elämässä. Lähtien vanhemmuudesta, jatkuen koulun tukitoimiin. Mutta kaikkien pitäisi toimia sen tärkeimmän, lapsen ja vanhempien, parhaaksi.

KEINO 2: YHTEISET KEINOT 

Jos olette nähneet, mitä ensimmäisessä Erityismuksujen esitteessä lukee, siinä sanotaan muistaakseni: Yhteisillä toimintatavoilla lapsen parhaaksi. Eli erityislapsen arkeen pitäisi löytää yhteinen linjaus siitä, miten toimitaan. Näistä asioista pitäisi sopia vanhemman ja päiväkodin, kuntoutuksen työntekijöiden kanssa. Jotta lapsi pystyy toimimaan ”loogisesti”, yhteinen linja auttaa. Käytännössä: Jos käytetään kuvia, erityistyöntekijä varmistaisi, että lapsen eri ympäristöissä on SAMAT KUVAT.

Mutta sori vaan, taas palataan niihin kuviin! Jäsennä vaatekaappi niin, että siellä on kuvilla tai teksteillä omat paikat. Jäsennä ja järjestä koulupöytä. Läksyjä tehdessä vain vähän tavaraa näkyviin. Siis vain ne tarpeelliset, jolloin tarkkaavuus kohdistuu oikeaan asiaan. Mites muuten se huoneen järjestys? Kun pitäisi käydä nukkumaan ja rauhoittua, pärähtääkö huomio lattialla oleviin leluihin. Eli jäsennä ja selkeytä myös huone, laittakaa tavarat omille paikoilleen. Lapsi voi piirtää, mikä laatikko sisältää mitäkin leluja. Ulkoinen jäsennys lisää myös sisäistä rauhaa.

KEINO 3: ENNAKOINTI

Ennakoi muutoksia ajoissa (kuvat tai kirjoitettu teksti). Käy etenkin vaikeat tai uudet tilanteet läpi etukäteen. Minne mennään, mitä siellä tapahtuu? Ketä henkilöitä paikassa on? Kuinka kauan kestää? Piirrä asia? Tikku-ukot ovat juuri hyviä, harakanvarpaat sallittuja. Kunhan lapsi ymmärtää asian. Ennakoi toiminnasta toiseen (leikistä ruokailuun siirtymistä) laululla, kellonsoitolla, kuvalla, taputuksella, koodisanalla. Varaa aikaa siirtymiin!!! Käytä visuaalisia vihjeitä (Timetimer tai tiimalasi) kertomaan, että on 10 minuuttia aikaa leikkiä tai saada tehtävä valmiiksi. Anna selkeät ohjeet, kuinka siirrytään seuraavaan tekemiseen. Katsokaa päiväjärjestyksestä mikä asia olikaan seuraava. Ja ottakaa se edellinen kuva muuten aina pois.

KEINO 4: VIREYSTILAN TUKIKEINOT

Kyky säilyttää sopiva vireystila kehittyy lapsen kyvystä säädellä ympäristön aistiärsykkeitä. Onnistuakseen arjen toimissa, vireystilan pitää olla sopivalla tasolla. Liikunta on tärkeää aivojen kehitykselle ja uusien hermoverkkojen luomiselle, sen tiedämme. Kanavoi liike vähemmän häiritsevään toimintaan tai tekemiseen arkitoimien aikana. Toiminnan (ruokailussa rauhassa istumisen) tai tehtävän (läksyt) suorittamiseen vaikuttaa lapsen vireystila. Vireystilan säätely tapahtuu aivoissa ja siihen voidaan toimintaterapian keinoin vaikuttaa joko vireystilaa nostamalla (käytetään apuna vestibulaatijärjestelmää (eli tasapaino – ja liikeaistijärjestelmää) tai laskemalla proprioseptiikkaa apunakäyttäen (eli lihaksista, nivelistä tuleva aistitieto). Pienen liikkumisen ja näpertelyn salliminen on parempi vaihtoehto kuin täyskielto. Näpertelyssä on tärkeää, että väline ei vie liian suurta huomiota pois itse toiminnasta (esim. läksyjä tehdessä). Se ei myöskään ”paranna” oitis lapsen toimintakykyä. Välineen käyttöä täytyy harjoitella, aluksi ohjata MITEN sitä käytetään, jotta se tulee osaksi arkea. Alku voi olla haastava, mutta lopputulos palkitsee. Auta lasta sanoittamaan tuntemuksia ja tunnetiloja, ja miettikää yhdessä: Sinulla on nyt levoton olo, tehdäänkö tuolipunnerruksia. Kuuntele lasta. Lapset sanovat myös: Tämä helpottaa minun oloa, tämä tuntuu hyvältä. Silloin se jäsentää aivoja, auttaa aistimusten yhdentymistä eli sensorista integraatiota. Ja se jäsentää lasta suoriutumaan arjesta.

Jos lapsi on ”ylivireessä” niin arjen toiminnoista selviytyminen vaatii ympäristön ihmisiltä paljon. Miten sitä lasketaan? Punnerra seinää vasten hitaasti yhdessä lapsen kanssa, käytä painotuotteita ruokailutilanteessa. Paina käsiä yhteen vartalon edessä, vedä ”sormikoukkuja”. Ennen keskittymistä vaativaa asiaa: Koeta roikkumista leuanvetotangossa tai karhunhalauksia. Pillillä imeminen laskee vireyttä sensorisen integraation teorian pohjalta. Illalla kotona: Koita vähentää kirkkaita valoja, ja laita TV pois päältä ajoissa. Voiko iltakirjan lukea niin, että lapsi on säkkituolissa? Lämmin kylpy tai napakka paineluhieronta rauhoittaa. Keinuminen sylissä, keinutuolissa, riippukeinussa rauhoittaa aistijärjestelmää. Ison pehmolelun halaaminen laskee jälleen vireyttä.  Etsi lapsen kanssa ne keinot, jotka häntä tukevat. Kävin taannoin sen Zones of Regulation-koulutuksen. Siinä etsitään yhdessä niitä keinoja, joilla pysytään toimintakykyisellä hyvällä vihreällä alueella. Siniselle alueelle rauhoitutaan illalla, jotta nukahtaminen on mahdollista. Jos on kierrokset päällä, ei onnistu. Tätä kautta lapsi oppii myös itse löytämään ja käyttämään keinoja tunteittensa säätelyyn. Yksi hyvä on tietoiset, rauhalliset hengitykset, joihin yhdistetään motorinen liike. Ne vaikuttavat siis palauttavaan hermojärjestelmään. Lapsi huomaa rauhoittuvansa, ja osaa käyttää harjoittelun tuloksena toimintaa oman itsensä säätelyyn. Jos lapsellasi on toimintaterapeutti, joka on käynyt tämän koulutuksen, juttele hänen kanssaan asiasta.

• 

Liian alhaista vireystilaa voi nostaa nopeampitempoisella musiikilla, visuaalisesti stimuloivilla ärsykkeillä, kirkkaammilla valoilla. Hypyt, hyppiminen aktivoivat ja nostavat vireyttä. Muistatko vielä kengurupallon?  Myös voimakkaat tuoksut aktivoivat.

KEINO 5. MOTII

Kävin ensimmäistä kertaa Kokkolassa, ja ajelin (ilman navigaattoria) keskustassa etsimässä ruokapaikkaa. Oli ilta ja kaupunki uusi. Sain vatsan täytteen ja mieli alkoi tehdä jotain makeaa. Sain sinniteltyä ensimmäisen herkkupaikan ohi. Lähdin ajelemaan takaisin hotellille. Tein itselleni testin: Muistin ajaneeni Film townin ohi. Kuola valui ajatellessani makeita ja happamia irtokarkkeja. Päätin, että jos löydän reitin ensimmäisellä yrittämällä paikkaan, jossa se sijaitsi, sallin painonpudotuksen tuoksinassa itselleni palkinnon. Olin ollut reipas ja ajanut pitkän matkan. Ei ole vaikea arvata kuinka kävi. Kävin mielessäni ”pakittaen” läpi jokaisen käännöksen, jonka olin autolla tehnyt ja mieleni maalasi reitin liikkeeseen. Nauroin itseäni!  Eli kun on motii, on tahtoa ja keino. Löyhä esimerkki, mutta niin totta.

Miten tämä liittyy erityislasten arkeen? Anna nopeasti positiivista palautetta yrittämisestä. Motivoi lasta lyhyellä aikavälillä pienin palkinnoin. Motivaatiota voi ylläpitää sillä, että lapsi saa itse valita useista pienistä palkkioista. Palkkiojärjestelmän tulee olla lapsen tiedossa ja ennakoitavissa. Tavoitteen tulee olla riittävän yksinkertainen ja lapsen saavutettavissa. Tällöin palkkiot selkeyttävät tavoitteita. Pienistä välittömistä palkinnoista voi seurata suurempi. Keskity kerralla yhteen muokattavaan asiaan, ainakin muutaman viikon ajan. Anna onnistumisen kokemuksia. Auta lasta ettei hänen tarvitse selvitä yksin esim. huoneen siivoamisesta, jos se on ”hyrskynmyrskyn”. Lapsi ei tiedä miten ja mistä aloittaa. Jos annat ohjeen, anna se täsmällisenä: Laita sukat laatikkoon eikä laajana: Viikkaa vaatteet vaatekaappiin. Lapsi ei ehkä tiedä mitä kaikkia vaatteita tarkoitetaan. Ja vaatekaappi: Miten ja mihin? Mille hyllylle, miten viikkaus tehdään? Eli vältä sudenkuoppa: Annan selkeä toimintaohje. Kiitä ja palkitse, niin tulee motivaatiota.

Pääsitkö tekstin loppuun saakka? Kiitos! Lue ja sulattele, lue sitten tämä uudelleen. Haasteita arjessa voi olla monta, keinoja on monta. Monia vielä olisi ollut. Mitä haluat vanhempana muuttaa? Se vaatii jotain muutosta myös sinulta itseltä. Itselle parikymmentä vuotta sitten ”Älä juokse = Kävele” asian sisäistäminen vei aikaa. Mutta kun asian saa haltuun, se toimii.  Eli toiminnanohjaus on kaava/resepti miten arkiasiassa toimit. Ja siihen liittyy ympäristö sekä lapsen kehityksen (aistisäätely, kielelliset taidot, tarkkaavaisuus, vireystila, hahmottaminen) asiat. Ja sinun, aikuisen jaksaminen sekä keinot ohjata lasta.  

Lähteinä käytetty: www.hus.fi, www.kalliomaa.net/opas/toiminnanohjauksenvaikeudet, Heli Nummelin 2009, Lapsellani on oppimisvaikeuksia. Tolkkua toimintaan- Oman toiminnan ohjaus ja sen tukeminen kuvien avulla. Juuli Suominen 2016: Lapsen toiminnanohjauksen kehittyminen ja sen huomioiminen varhaiskasvatuksessa. Sensorisen integraation opinnot 2019. Marianne Kankkunen 2013: Lapsen vireystilan säätelyn opas. ,